Matka oli pitkä ja sain lentämisestä tarpeeksi (ainakin vuoden ajaksi), mutta mä pääsin perille turvallisesti. Ennen lähtöä ihanat ystäväiseni järjestivät mulle ihanaiset läksiäiset suklaabanaaneineen. Teitä tulee ikävä <3 (Kaisla, tääl on paljon hippejä).
Kaislalle
Perjantaiaamuna otin laukut kainaloon, sanoin heippa mun sängylle ja jääkaapille (ja niille pihveille siellä) ja istuin Volvon takapenkille mutustelemaan salmiakkia matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin ihan varma, että poraisisin koooko lentomatkan, mutta mä olinkin ku joku tunteeton perunasäkki epämukavissa penkeissä. Ei sitä siinä tohinassa passien ja laukkujen ja porttien kanssa ehdi ajattelemaan kovin syvällisesti ja hartaasti lähtöä. Kuullostipa dramaattiselta..
Meitä lähti yhteensä kuusi suomalaistyttöä Argentiinaan. Lontoossa porukka kasvoi kuudella ruotsalaisella, yhdellä itävaltalaisella, grönlantilaisella, norjalaisella… jne… Kolmen lennon jälkeen päästiin ekan kerran haistelemaan kunnolla Argentiinan ilmaa. Meidät ajettiin hostellille, jossa nyt parhaillaan oon ”valmennusleirillä”.
Suomen kesästä...
...Argentiinan talveen.
Enismmäinen iltapäivä paikanpäällä meni tutustumiseen ja syömiseen. Porukka lisääntyi muutamalla brasilialaisella ja tosi monella saksalaisella. Ne täyttää koko maan 😀 Ei vaan.. täällä on tosi kivoja ihmisiä. Ohjaajat on ihan huippuja tällaseen, koska ne oikeesti on meidän kanssa ja juttelee ja kuuntelee. Ainut ongelma on, ettei ne tajua, että toiset on väsyneitä eikä jaksa riehua koko yötä. (Terveiset Ikaalisiin; tällä leirillä näin päin!) Halusin huoneesta ikkunapaikan yläsängystä, mikä oli virhe. Kadun toisella puolella on joku tanssipaikan tapanen, jossa ramppaa öisin väkee aina kuuteen asti aamulla. -.- Eikä sitä ikkunaa edes pysty pistämään kokonaan kiinni. Nooh.. elämyksiä hartiat kipeinä vedon takia.. 😀
Toisena päivänä alkoivat mitä ihanimmat espanjantunnit. Viisi tuntia päivässä ja neljänä päivänä. Vähempikin riittäis. Neljässä päivässä ei vielä kieltä opi, mutta tästä on silti tosi paljon apua alkuun ja jatkossa kieliopin ymmärtämiseen. Opiskelun jälkeen lähdimme yhteen läheiseen puistoon leikkimään ja laulamaan. Täällä ihmiset tuijottavat jo muutenkin ihan tarpeeksi iki-ihanissa COINED- paidoissa kulkevia vaaleita eurooppalaisia, joten miksi enää yllyttää niitä? Meidän hieno lauluesitys sai paikalle yleisöö ja huomioo.
Maanantaina espanjantuntien jälkeen päästiin pienelle city tourille. Tää hostelli on ihan lähellä Cordoban sydänkeskustaa, joten meillä oli lyhyt matka kävellä sinne. Leikin turistia vielä ku voin, ja otin paaljon kuvia kaikesta. Me käytiin sellasessa puistossa, mihin on pytätty 200 tosi värikästä rinkulaa jokaisen itsenäisyysvuoden kunniaksi. Cordoba on aika kiva kaupunki, tännekkin olis kiva jäädä, mut eei… Illalliset on ihania. Me istutaan isoihin pöytiin ja kiva tarjoilija tuo ihania aterioita pöytään. Argentiinalaiset on vaan outoja, koska ne syö pihvejä salaatin kanssa ILMAN perunaa tai mitään. Ihmekansaa.. En oo vielä ehtinyt maistamaan matea, paikallista kansallisjuomaa, mut onhan mulla tässä vielä aikaa. Vaikkakin se on musta vaan teetä, mut jos erehdyn sanomaan sen ääneen, tulee turpiin.
Tänään päivän erikoinen oli tangotanssitunti. Käytiin läheisellä kuntosalilla oppimassa Argentiinan tulista tangoa. Pojat erityisesti tykkäs asiasta tosi paljon… Mut se oli hauskaa! Harmi vaan sitä pitäis harrastaa jotain 20 vuotta ennen ku sais mun muuvit näyttämään hyvältä. Huomenna on argentiinalaisten ystävänpäivä. Sitä varten meillä on täällä bileet. Musiikkia, tanssia, talent-show (johon ei olla ehitty vielä valmistautua ollenkaan! 😛 ) ja invisible friendin (=näkymätön ystävä, enkkua osaamattomat) paljastus. Invisible friend on ystävä, jota et tiedä ja joka lähettää sinulle salaisia viestejä, joissa on vihjeitä hänen henkilöllisyydestään. Mä olen yhden saksalaispojan invisible friend ja mun vihjeet oli, että oon hymyilly sille aina ku ollaan tavattu, ja kaunis kuva paljaista varpaista. (kengät=kahleet). Ja oman kamuni tiedän jo siitä, että kukaan muu ei voi olla niin ärsyttävä. Anteeksi nyt vaan, ruotsalaiset 😉 sieltä mun postista on löytyny vaikka mitä mielenkiintoista.
Tän muutaman päivän kokemuksella tästä on tulossa hieno vuosi. Kaikki on tosi erilaista, outoo ja ehkä liian yksinkertaista/ monimutkaista, mut ehdottomasti kokemisen arvoista. Ihan kaikki on erilaista; ihmiset on tosi avoimia ja iloisia, ruoka on hyvää, liikenne ei oo NIIN crazya kun luulin sen olevan, mutta hullua silti. Yks mies ei saanut autoa pysähtymään tarpeeksi ajoissa ennen suojatietä ja se hyppäs pois autosta ja pysäytti sen jaloilla. Great. Mut liikenteen hyvä puoli, mikä Suomesta puuttuu on ne ihme narrit, jotka hyppää tielle tanssimaan/ temppuilemaan, kun valot palaa punaisena. Argentiinalainen elämäntapa on aika spontaani ja huoleton. Nää valvoo täällä tavallisesti tosi myöhään. Me ei olla vieläkään saatu nukkua aikaero- ja matkustusväsymystä pois, joten nää päivät menee vähän huurteessa.
Ihme tai ei, mulla ei oo vielä kertaakaan tullu ikävä kotiin. Nyt kaikki on niin uutta ja tääl on niin kivoja ihmisiä, ettei Suomea ehdi juuri ajattelemaankaan. Suomen kieli on hienoa, sen oon huomannu. Kaikki kielet meinaan ei oo… 😛 Mut joo.. Tulipas tästä pitkä teksti. No siinäpähän teille lukemista taas pariks viikoks 😉 Ei täällä leirillä ainakaan pahemmin ehdi kirjottelemaan. Tänki kirjotin monessa pätkässä ja siksi tämä sekavuus.. sorgeee :DDD
Siinä pääosin kuulumisia. Mulle saa skypetellä 🙂 kello on täällä 6h jäljessä Suomen ajasta, joten kyl se onnistuu, kun teillä on ilta.
Adios AMIGOOOOOS! <3
P.S. Osaan sanoa nyt saksaksi Braunschweig ist scheisse!
AAAA TÄYDELLISTÄ <3 JA KIIITOSSS TOSTA HIPPIÄISESTÄ sekin on täydellinen!!!!!!!! :DDDDDDDD iiih oon ihan intona sun puolesta:D koita saaha nukuttuu univelat pois ni on kivenpaa :]]]] xxx
Moimoimoiii!!! 🙂 Joo tää on just niiiiin hyvä. Väsyttää vaan kamalasti. Torstaina perheet tulee hakemaan täältä muut paitsi ei mua, koska asun 13h bussimatkan päässä….. Joten oon joskus pe perillä.
Yritän kirjotella, ja kattoo ny miten toi nettiyhteys siellä Resistenciassa toimii… Koska sun lähtö olikaa?? Oijoiiii, pidä säki haaaauska vuosi!
Kiva et teillä on toi leiri tossa alussa, kuulostaa hasukalta ja kerkee vähän tottua paikalliseen meninkiin ja oppii kieltä ja tapaa ennen kaikkea toisia vaihtareita 🙂 Millon meette perheisiin? Sääli et meillä ei oo Kanadassa tollasta leiriä :/
Ja hyvä ettei oo koti-ikävä vaivannu! 🙂 Ja toivottavasti vietät siellä ihan huipun vuoden !! Alkaa oma lähtö jännittää ku lukee näitä 🙂 Kirjottele paljon blogia jos vaan muistat, tätä on kiva lukee! 🙂
Kirjotin tämän siis tiistaina, mutta silloin netti rupes pätkimään. Joteeen.. ”tänään” on eilen 😀 Eikä tää kone suostu tekemään välejä, joten se on yhteenputkeen….