Kehtaako tänne enää kirjottaakkaan ku on jo kulunut niin paljon aikaa.. Hih.. Sorry!
Siitä on nyt sellanen LÄHES puoli vuotta ku kirjotin tänne viimeks :DD Eli oon aika pitkän viestin velkaa. Luulen ettette nyt kuitenkaan sellasta saa. Anteeksi vainnnn. Mitäköhän sitä nyt kertois. Kesälomat jatku maaliskuulle asti. Matkustelun jälkeen jäin rauhallisesti Resistenciaan viettelemään loppulomaa. Nukuttiin, syötiin, katottiin telkkaria, kokoonnuttiin isoilla kaveriporukoilla höpisemään turhia ja muuta sellasta. Oli ihan mukavaa olla pitkällä lomalla. Mä kävin auttelemassa siellä ruokapisteellä, jossa jaetaan köyhille perheille HYVÄÄ ruokaa (naminami) ja jatkoin kuntosalia (habahaba).
Oli kuuma.. ei hyvänen aika sentään. Hikoon jo sen muistelemisestaki! Päivät meni siinä 35-45 asteen välissä ja muutaman kerran piikki ylsi 50 c asti.. se on jo IHAN LIIKAA! Mut sisällä ilmastointilaitteen kanssa kaikki hyvin 😀 Jännää ku tomu parkkipaikan asfaltilla muodosti kuumuudessa ja kosteudessa sellasi levyjä. Se asfaltti muistutti ihan joulutorttua!!! 😀 Ku siitä irtos sellasia ”lehtiä”.
Ihana "syysilma"
Maaliskuussa alotin taas koulun. Ja täytyy sanoo, että mä oon lähentyny ihan kamalasti mun luokkakavereitten kanssa siitä mitä me oltiin aikasemmin. Aina mulla on menny niitten kans hyvin, mut nyt oikeen tuntuu et mä oon osa sitä ryhmää ja meil on ihan himo hauskaa yhessä. Ja mä tykkään niistä kaikista! Meidän luokalla on 32 oppilasta ja rinnakkaisella vähän vähemmän. Koulupäivät on paljon hauskempia ja myös paljon hyödyllisempiäkin kuin aikaisemmin, sillä osaan jo paljon enemmän espanjaa. Koulujen alun myötä aloin käymään yksityisellä opettajalla, joka opetti mulle kielioppia. Se autto mua tooooosi paljon! Opin kirjottamaan ja muodostamaan lauseita paljon paremmin ku ennen. Ja koulussa pärjään jo ilman sanakirjaakin. Kyllä mä sitä vieläkin mukanani kannan.. mutta harvemmin tulee sitä käytettyä! Meillä on paljon erilaisia projekteja ja esitelmiä, enkä mä voi ymmärtää miten ne opettajat osaa luistaa opettamisesta antamalla ryhmätöitä. Ne työt tulee jo korvista ulos 😀 Ja noh..Jos ei tehdä ryhmätöitä, toinen vaihtoehto (hyvin paljon käytetty) on olla tekemättä mitään. Joskus opettaja tulee luokkaan, ottaa nimenhuudon ja alkaa juttelemaan poikien kanssa illan jalkapallo-ottelusta. Tytöt leikkii kampaajaa ja joku soittaa kitaraa, toiset pelaa uunoo ja joku nukkuu.. villeimmät juoksee ympäri luokkaa ja pelaa jalkkista limsapulloilla ja puolet luokasta roikkuu kioskilla. Mitenköhän mä mahdan tottuu suomalaiseen lukiorytmiin tän jälkeen…?
Kotona asiat on hyvin. Ollaan me tapeltu.Tai oikeemmin sanottuna NE on.. Mä en oo nostanu sormeeni niitä vastaan. Melukkoon jos huvittaa, mä ainakin yritän tehdä oman osani hyvin ja kärsivällisesti. Kaikista kulttuurillisista eroista ja väärinymmärryksistä huolimatta meillä menee hyvin. Mä oon tykästynyt niihin ihan kamalasti. Mun oma äiti on mun ainoo äiti ja niin tulee aina olemaan, mutta kyllä tää hostmamakin on saanu ison paikan mun elämässä. Ja nää siskot… En tiedä miten mä voin jättää ne tänne. Ne on mun siskoja, oli ne sitte kuinka erilaisia tai mitä tahansa. Me ei ikinä tapella tyttöjen kesken! Jos jotain ärsyttää joku asia, se sanotaan suoraan ja sitte sillä sipuli. Mitäs sitä tappelemaan 😀
tytsyt
Mielenkiintosia kokemuksia? Kyllä. Mm… Menin maaseudulle yhdelle isolle tilalle ja näin kun sellaset perinteisissä caucho-housuissa olevat miehet teurastivat lehmän paljain käsin. Kaunista.. Se oli sellanen ilonen lehmä sieltä niityltä. Ensin se kaadettiin hevosilla, sitten sidottiin sorkat yhteen ja leikattiin kaula auki.. Kun suurimmat veret (jota ei oo paljon) valu pois, se vietiin sellaseen koppiin. Ensin TERÄVILLÄ veitsillä ne irroitti sen pään ja sorkat, sitten ne irrotteli hyvän aikaa sitä nahkaa, josta mä himoitsin ittelleni nahkatakkia (hihi,,,) ja lopulta se nostettiin koukuilla ylös ja siltä vedettiin vatsa auki. Sain siinä samalla mielenkiintoisen biologian tunnin varsinkin ku yks paikalla oleva mies on anestesialääkäri ja kerto kaikista sisäelimistä kaikkee mielenkiintoista. Sydän varsinkin kiinnitti mun huomion. Kaikkee se Jumala onki ajatellu luodessaan lehmän.. Hihi 😀 Muut tytöt nyrpisteli nenäänsä, mut mun mielestä se oli tosi kiinnostavaa. Ja aivan.. täytyy kertoa myös tarinan romanttinen puoli! Mulle sanottiin siinä tilanteessa kauneimmat sanat, joita oon ikinä kuullut.. Tiettekös, että lehmällä on kaks mahalaukkua? Se kerran pureskeltu ruoho menee yhteen pussiin, josta se palaa suuhun märehdittäväks jne.. Noh.. siinä matkalla sinne lopulliseen päämääräänsä siitä ruohosta tulee sellasta hyvin houkuttelevannäköstä vihreetä avaruusmönjää. Mun serkku, joka oli hyvin tarkkana, huomas että ”Toi on ihan sun silmien väristä!!!” Mä olin HYVIN OTETTU. Ihanaa.. Ja nyt kaikki tyttöset jotka luette tätä yökköillen.. Se oli oikeesti kiinnostavaa, eikä ällöttävää, ja jos te edelleen ajattelette, että mä oon hyvin julma ja kamala ihminen sanoessani näin, kerron teille että POJILLE jotka olivat kattelemassa siellä tuli NÄLKÄ. Kaikki näkee asiat eri tavalla… Pihvejä.. nahkatakkeja… pikkuammuja.. 😉 hihii
Nälästä puheenollen. Pakko kirjottaa vähän tästä köyhästä puolesta. Mä kuulin tossa joku päivä, että tän Chacon provinssin asukkaista yli 60% on köyhyysrajan alapuolella. Niiltä puuttuu ruokaa, lattia, katto, kengät tms. Yks päivä kun palasin koulusta näin yhden pienen pojan supermarketin takapihalla. Siellä oli palautuspullojen keräyspiste ja tää poika keräili kaikki viimeset kokistipat yhteen pulloon. Sitte toinen kerta näin keskustassa miehen aamupesulla, ojassa.. hmm.. Kerran paluumatkalla espanjantunnilta ajattelin jäädä bussiin istumaan ja mennä koko lenkin, jotta näkisin vähän kaupungin laitaseutuja. Ei ollu kaunista nähtävää, mut ehkä se opetti arvostamaan sitä mitä mulla on. Taloja rakennettu pellin palasista, lapsia ilman kenkiä, likasia kotieläimiä, ruosteisia polkupyöriä.. Se on aika surullista nähtävää.
Vaihdetaan aihetta vähän kevyempään. Lätiessäni Suomesta mä päätin että EI ARGENTIINALAISTA POIKAYSTÄVÄÄ, ja syynä oli se, etten haluu itkee jonku latinojätkän perään palattuani. Noh.. kun tulin tänne huomasin, että (yllätys yllätys) nää suklaasilmäiset onki aika paljon sulosempia ja aika mukaviakin.. mutta siltikään mun mielipide ei oo vaihtunut. Se on vaan vahvistunut! 😀 Hahhaa 😀 Ja syiden lista vaan pitenee… Kyl tytöt totuus on, et vaikkei suomalaisilta pojilta löydykkää sitä sellasta latinohurmauskarismaa mitä näillä kyllä riittää, ne on silti miehiä (tai ainaki niistä tulee). Miten sen nyt sanois. Siis NUORENA nää latinot on vallan ihania ja hurmaavia.. mutta aikusena ne on edelleen samanlaisia lirkuttelijoita. Ja sellanen peli ei vetele. Suomalaiset on ehkä vähän jäykkiä ja hitaita, mutta niistä ainakin tulee kunnon miehiä. Kotimainen kannattaa 🙂
Nyt mulla on enää 10 päivää jäljellä :S Olo on RISTIRIITAINEN! Ei niinkään ettenkö tietäis mitä haluun, vaan koska en voi saada kaikkee mitä haluun! HAULUAN nähdä mun perheen ja ystävät ja kodin ja haluun saunaan, haluun syödä uunilohta ja ruisleipää ja haluun päästä kävelemään YKSIN ku mua huvittaa ja haluun puhuu mun OMAA kieltä ja haluun päästä mun OMAAN seurakuntaan yms…. MUTTA… EN HALUU JÄTTÄÄ ARGENTIINAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!! Mua SATTUU ajatella, että mun pitää lähtee täältä. En pysty oikeesti miettimään sitä. Mulle jää kyl ikävä ruokia (<3) ja kulttuuria ja kaikkee sellastaki.. mutta kaikista eniten mulla jää ikävä mun ihania ihmisiä täällä. Vuodessa sitä ehtii kyllä kiintymään. Ja tuntuu että nää ihan vikat kuukaudet oon saanu tutustuu mun kavereihin viel niin paljon paremmin. Voivoiii.. JHS palaan joskus takasin..
Mitäs vielä.. Seuraavan päivityksen kirjotan varmaan lähtötunnelmista tai sit tulotunnelmista. Ihan omituista ajatella, että lähtö on jo niin lähellä…
…
..
…
Että kohta nähdään … 🙂
Rakkaudella Sylviaisenne ♥
<3